Tuikkupurkki

Minuutin pikaluovuus. Suolakurkkupurkki, kuvioteippiä ja tuikku. Se ois sit siinä.

Ah niin muodikkaita tekstitauluja ja sulkamagneetti

 Askarreltiin esikoisen kanssa tauluja, eikä näissä mennyt kuin hetki. Annoin esikoisen maalattavaksi pari kehystä. 

 Sittempä valitsin omaan tauluuni ihanaa sulkapaperia Koto Living 6 2014 lehdestä ja leikkasin sivusta sopivan palan pohjalle.  Kaivelin kirjainlaatikosta turkooseja kirjaimia ja tein niistä tekstin: Ilo rintaan, vaikka syvän märkänis. Mummo vainaalla oli tapana sanoa niin tai ainakin jotain sinnepäin.

 Jämäpaperista leikkasin yhden sulan ja liimasin sen pahville. 

Liimasin toiselle puolelle pyykkipoikaa voimakkaat magneetit.

 Ja tadaa sulkamagneetti on valmis ja koristaa nyt jääkaapin ovea. 

 

 Ja pitää kiinni esikoisen tekemää korttia. 

Esikoinen maalasi omat kehyksensä punaiseksi ja valitsi koivupaperia samaisesta Koto Living lehdestä.

Ja kysyi sitten miten hihii kirjoitetaan. Reippaasti kävi sitten itse tonkimassa kirjainlootasta kirjaimia ja vitsit miten hieno siitä tulikin. 

P*skis #179

P*skista pukkaa taas. Tällä kertaa maalin ja ressauksen myötä. Ja niitähän leiskastani löytyypi.

  

 

Vaaleanharmaalle pohjalle vetelin vanhan pankkikortin avulla turkoosia maalia. Siksak-sabloonan läpi tuputtelin gessoa ja distress inkkiä, sellasta ruskeeta mustetta. Otsikko on piirretty ihan omasta päästä mustalla kynällä ja valkoisella maalikynällä vähän väritetty. Muste- ja lyijykynällä piirtelin ympyröitä ja siipi on myös piirretty omasta päästä. Perhoset ja linnun piirtelin sabluunan läpi.

Otsikon sana "kantavat", perhoset, yksi valokuvista ja siipi sai päällensä annoksen craclea. Lisäsin muutaman napin ja dropletsin. Siinähän sitä. Ai niin, nuo vanhat luokkakuvat ressasin reunasta. Tulos näkyy parhaiten ihan ylimmässä kuvassa. 

 Tarinointi on leikattu jostain lehdestä. Ja niin osuva tämän hetkiseen elämän tilanteeseeni.

Näillä eväillä mennään. Iloa ja valoa!

Ystävänpäiväkortit

Kyllä meinas jäädä tänä vuonna ystävänpäiväkortit tekemättä, kun vatsatauti kaatoi koko perheen petiin. Osa jäikin nyt valitettavasti korttia vaille, mutta muutaman ehdin tehdä ennen sairastelua.

Materiaalit valitsin sattumusten kautta. Tein nimittäin askartelutilausta ystävänpäiväkortteja silmällä pitäen ja tilauksen tultua kotiin, huomasin, ettei osaa tilattuja tuotteita tullutkaan. Se oli oma moka ja tietysti ystävänpäiväkortteihin tarkoitettu lehtiö ei tullut tilaukseen mukaan. Harmitti aluksi, mutta sittempä jotain aikakausilehteä selatessa välähti: tekisinkin kortit kierrätysmeiningillä. Etin lehdistä sopivia kuvia, korttina käytin pahvilaatikosta revittyä pahvia. Muutama koriste, vähän maalia ja mustetta ja kakkupaperia ja valmista. 


Tuohon miltei villasukka-aiheiseen korttiin sopi mun mielestä oivasti tää lastenlaulu, jonka alkua kortin taakse kirjoitinkin.

Tämä kuva oli tosi kiva ja totesin, et siitä tulisi suloinen sydämen muotoon leikattuna. Katsottuani tarkemmin alkuperäistä kuvaa, tajusin, että tuon elikon takamuksessa oli ammuttuna nuolia, mutta tästä se kohta on sensuroitu leikkaamalla. Ei ehkä sopis teemaan koko kuva. Ellei ne ole amorin nuolia?!

 Tän sydänkortin kuva oli kaikista ihanin ja harmitti, kun mikään mun lisäämä juttu ei tuntunut menevän nappiin. Pieleen menneet maaliroiskeet peitin tolla ite maalatulla sydämellä. Vähän tuli sellainen plaah-kortti.

 Tämä vimonen on ihan eka kortti minkä tein jo ajat sitten ja ainut, jossa on käytetty ostopapereita. Sinooperin neulospaperia taustalla ja sydän leikattu jostain jämäpaperista. Vähän ressausta, mustetta ja kirjaintarroja.

Halintäyteistä ystävänpäivää!

(siis ihan pikkuisen etukäteen ;) )

P*skis 171: tagi, pitsi, kukka

Reseptinä p*skiksessa oli käyttää tagia, pitsiä ja kukkasta. Ne kortistani löytyy, vaikka oli niiin kivaa uppoutua suihkimaan vesivärejä ja roiskimaan gessoa ja maalia, että melkein muu unohtui. Suihkaus glimmer mistiäkin löytyy ja reunat on taas sotkettu musteella, taattua meinaajaa. Osallistun tällä kortilla haasteeseen: 

 

Heh, kyllä on kierossa koko kortti. Luonnossa ei oo noin mutkalla, kuten näkyy, kuvakin on ihan vino.No, ei anneta sen häiritä, eihän? Tosiaan pohjalla kaikkea vesiväristä gessoon, sabluunana toimi pieni pitsiliina. Sellainen pääsi tagin alle. Kaikki ostetut tagit taitaa olla loppu, joten tein ite leikkurilla ja rei´ttäjällä kuviopaperista sellaisen. Leimailin taas tuon onnea tekstin, kun en näköjään muita jaksa kaivaa esille. Pitsiä kiedoin tagiin ja reunalle länttäsin joskus ite tekemäni kukkasen. Tagin nauha on jonkun paidan henkarinauha. 

Ja kun läträämään rupesin, niin tekaisin pari muutakin korttia varastoon. Suutarin lapsella kun ei ole kenkiä eli mulla ei ole varastossa omaan käyttöön yhtäkään korttia valmiina tallä hetkellä.  Yllä olevaan korttiin käytin samoja aineksia kuin haastekorttiin, mutta materiaalia vähemmän. Pelkkiä maaleja ja musteita ja suihkeita ja koristeena vain nuo ite tehdyt kukat.

Alempaan korttiin leikkasin leikkurilla perhosen, jota käytin myös sabluunana, kun leikin gessolla. Pätkät tähtitarranauhaa ja joskus vaihdossa saatu leimattu teksti. Siinäpä ne.

  

muistivihkonen ja muut vihonviimeiset jouluräpellykset

Takattomalle / uunittomalle veljelle keksin sytykeruusujen sijaan ihan muuta joululahjaksi. Vanhoista autoista kun tykkää, niin aattelin tehä muistivihon. Mulla sattui varastossa olemaan tollaisia vanhan ajan härvelitarroja, jotka olivat passelit koristamaan kantta.

 

Kannet tein ihan pahvilaatikosta leikkaamalla sopivan kokoisen palan ja taitoin sen kahdesta kohdasta. Kulmat pyöristin ihan vaan saksilla, ei taida leikkurilla noin paksua saada nipsastua. 

 

 

Kuminauhaakin löytyi omasta takaa, reiät tei nahkaleikkurilla. Solmukohta piiloutui mukavasti muistion taakse.

 

Tarrojen alle repäisin suikaleen tekstipaperia.Muistivihon paperit on ihan valmis tarralappupino, jonka kiinnitin liimatäplillä. Sitten kun paperit on käytetty, on siihen kätevää vaihtaa uusi lehtiö, kun ne liimatäplät sen verran joustavat.

 

 

 Askartelumassakoristeita tehdessä tykästyin  tuohon kaverin vähän erimuotoiseen piparimuottiin, joka on sekin käsityötä. Päätin sitten niistä tehä eteiseen tuollaiseen roikkuvan koristeen.

 

Kirpparilta haalitulla vanhalla narulla kiinnitin sytämmet toisiinsa.

 

Kynttilöitä on tullu polteltua ihan jonnii verra ja pitihän se pikasesti päällystää tulitikkuaski joulukorteista ylijääneellä ristipistosydänpaperilla. 

 Tiimarista aikoinaan ostettuun kranssipohjaan kiinnitin kukkavalosarjan ja tämä saakin olla vähän kauemmin olohuoneen ikkunassa.

Tähän käsintehtyyn lampunvarjostimeen viritin valosarjan, en siis kattovalona pidä, vaan ihan koristevalona hyllyllä.

 

Edelliseen asunton hommatut jouluverhot ei näihin ikkunoihiin käyneetkään, joten keskellä yötä muistin viime talvena kirpparilta löytyneen pöytäliinan ja puolitin sen verhoiksi. Ihan passelit leveät "paneelit" tuli! Kelepas mulle.

 

 Oon muutama vuos sitten ommellu tämän joulupostipussukan, mutta nyt unohdin sen tyystin ja ehdin viritellä muuta. Äiskältä haalittuun pesulahenkariin kiinnitin punaisia nauhanpätkiä ja löysin pieniä pyykkipoikiakin (kaikkea sitä laatikoista löytyykin), joilla kortteja kiinnitin nauhoihin. Henkari näytti aika alastomalta, joten nakkasin siihen viime joulun aikaan väkertämäni helmitähden.

Aika pitkälti nollabudjetilla ja käsin tehden mentiin tämä joulu. Hyvä niin. Nyt ei enää joulujuttuja. Ehkä :)

Tyynynpäälliset

Sain yllättäen omaa aikaa muutaman tunnin ja oitis vaihdoin viimein jouluiset tyynynpäälliset sohvalle. Sitten kesken vaihdon kaivoinkin ompelukoneen esille ja sain tarmon puuskan. Mulla on vanhassa puulaatikossa (liikaa) lehtiä ja hämätäkseni tavaroita tonkivaa kuopusta, olen lehdet peittänyt parilla tyynyllä. Niihin olen jo jonkin aikaa aikonut etsiä uutta kangasta, mutta aina se on unohtunut. Nyt tuli kuitenkin into saada heti jotain uutta, joten kaivelin kangasvarastoani ja tyydyin siihen, mitä sieltä löytyi.

 Toiseen käytin vanhan pöytäliinan keskustan ja toiseen kirpparilta haalittua kangasta (nurjaa ja oikeaa puolta). Toiseen löytyi vetoketju, toinen on vain ommeltu umpeen.

 

Emmä mitää mittailuja, silityksiä enkä nuppineuloja harrastanu, kunhan surruuttelin vain menemään. Aikasta kesäisiltä ne kyllä vaikuttaa, taitaa olla meillä jo kevättä ilmassa?! Sitä paitsi emmä mikään ruusuihninen ole, mutta jotenkin toi liinan keskusta on niin kiva ja kivan värinen, ettei ruusuja es huomaa.

Kananmunakennokoristeet

Kun tein munakennoista sytykeruusuja, niin ne kennon keskiosat näyttivät ihan oivalta koristemateriaalilta. Niimpä otin ne talteen ja sopivan hetken tultua sotkin niihin gessoa ja liimastin muutaman timangin vähän kimallusta tuomaan. Reiät tein nahkarei´ttäjällä ja laitoin ripustuslenkit virkkauslangasta.

Joulukorttikimara

Vielä en taida paljastaa omia joulukortteja, vaan äiskälle tehdyt. Tänä vuonna mentiin yksinkertaisella ja nopealla taktiikalla. Otin viereeni sohvalle jouluaskartelulaatikon ja sieltä valitsin tarvikkeita kortteja varten. Todella vaivatonta ja nopeaa. En alkanut läträämään musteilla enkä käyttänyt aikaa vieviä tekniikoita, vaan ihan rennolla kädellä tein pikakortteja. Käytin vain paperileikkuria, teippiä, liimatäpliä, saksia ja valkoista kynää. Lootasta kaivelin aina jotain, mikä vois sopia jonkun toisen kanssa. Tässähän näitä:

Joulupukki on samettisiirtokuva tiimarista.

Vapaalla kädellä leikkelin kuusen ja hyödynsin siitä jääneet reunat noihin reunakuusiin.

Paperin palasia, muutama tarra tiimarista ja valmiiksi leimattu teksti lootan pohjalta.

Ihan omasta päästä leikattu sydän on tän kortin pääosassa.

Tässäkin käytetty tiimarista ostettua samettisiirtokuvaa.

Siskolta saatu vanha joulukortti pääosassa, sivuosissa tiimarin tähti ja aaltopahvia ties mistä.

Nää tontut tuli leimattua jo viime vuonna askarteluillassa.

Pelkkää paperia ja tekstitarroja.

Joulupallot tehty fiskarsin ympyräleikkurilla.

Kortin sisäpuolella oleva kuviopaperi siis määritti pallojen värin.

Kuviopaperi valmiina tuollainen tilkkutäkkimäinen ja pari valmiiksi leimatua tekstiä kohoteipillä kiinnitetty. Pallojen naruna ääriviivatarraa.

Pelkkää paperia ja ääriviivatarroja.

Tässä vähän enemmän paperia ja ääriviivatarroja.

Ehkä sitten joskus lasten kasvettua on aikaa panostaa enemmän näihinkin askarteluihin. Nyt mennään näin ja myöhemmin vois kokeilla aikaa vieviä ja aivoa vaativia tekniikoitakin.