perjantai 19. elokuuta 2011

Mitä mää oikein aattelin?

Torstai-illan skräppäyspuuskasta pari sivua.

Kävin läpi Lauralta saamiani tekstitarroja, joita on muuten aikamoinen pino. Sieltä silimään osu tän hetkiseen olotilaan sopivia lauseita. Tein pikaterapiasivun itelleni. Paperi echo parkia, tarrat siis Lauralta. Saattas sopia jokin koristuskin, mutta mietitään sitä myöhemmin. Jaahas ja kuva on skannattu vinoon.


Lueskelin anopilta saadusta kodin kuvalehdestä kirjailija Kirsti Mannisen haastattelua ja tietyt lauseet upposi minuun ihan täysillä. Pitihän niistä sanoista tehä ihan sivukin ja oma mies pääsi pääosaan hullulla pepsodent-"hymyllään".


Paperikin oli osuva "the boyfriend". Nyt vähän harmittaa, että puolitin sen, koska A4-koossa paperista olisi näkynyt vähän enemmän. Näillä eväillä nyt mentiin. Tekstitarrat on Lauralta ja tuo "14v." on AC-tarroja. Kynällä tein niihin viivoja korostukseksi. Leikkasin paperista kohilleen osuneen nuolen tuon tarinointikortin päälle. Tarinointikortti on Project Lifen tyhjiä kortteja.

inspistä

Eilen tuli skräpättyä 5 sivun verran, kun tilaisuus tuli ja inspiraatio iski. Päätin jopa osallistua pitkästä aikaa inspikseenkin. Mun supersankari on ehdottomasti oma äiti. Oon selviytynyt hyvin monesta tilanteesta äipän avulla ja tein sivun yhdestä äipän neuvosta "kaikki järjestyy". Siihen samaan alan pikkuhiljaa itsekin uskomaan, vaikka aina se ei ole helppoa, varsinkaan kahden alle 3 vuotiaan lapsen kanssa :) Jos äiti näkisi tämän sivun, reaktiona olisi ihan varmasti kädellä huiskaisu ja tuhahdus ja lause "vai supersankari, ehei...". Aika vaatimaton supersankari.

(klikkaa kuvaa isommaksi)

Puolitin life is good-sarjan paperin, leikkasin siihen pienen aukon valokuvalle ja ruutupaperille, joka on kaiveltu jämälootasta. Käytetty paria aakkostarraa ja loput vedelty ihan omin käsin. Oikea alakulma kaipaa koristusta, mutta se jäi vielä mietinnän alle, nyt kun ei sattunu silmään mitään sopivaa.



torstai 11. elokuuta 2011

Wc-kyltti

Vessan ovessa oli niin ruma reikä/tarra läntti, että se vaati jotain "kaunistusta". Kaivoin muuttolaatikoista sen verran askartelukamoja, että sain aikaan tämän kyltin:

Ja tämänhän olen saanut aikaiseksi jo joskus viime kuun alussa. Kahta eri paperia jämäloootasta ja tuollaset pahvikehykset. Ei muuta.