Sivu on 6x12" ja asetteluun otin mallia yhestä 2009 toukokuun pagemapsista. Aihe on aika henkilökohtainen, mutten lähteny sensuroimaan kasvojen lisäksi mitään. Tää vuosi on ollut aika rankka: sairaalat, autolla ajelu ja ambulanssit on tulleet tutuksi. Onneksi on enneunet, olen niistä hyvin kiitollinen, vaikka välillä niitä on aika tuskaa nähä. Nyt olen tyyni. On minun vuoroni pysähtyä ja olla läsnä. Kuvassa on iskä ja mä 2 vuotta sitten vanhempien kultahääpäivänä, ootan Lintusta, siksi isohko maha ;) Kuva skannattu, ehkä siitä tarinoinnista saa selvää? Ai niin, noi BG:n siirtokuvat tuli voittona magnolia- korttihaasteesta.Heh, kreppipaperi kävi muuten tutuksi teininä, silloin sitä käytti enemmän mielikuvitusta ja kirjeitä tuli kirjoitettua kreppipaperille, talouspaperille ja jopa vessapaperille. Kyllä se oli hauskaa silloin!
Todella koskettava kirjoitus, ja ihan miölettömän upia käsiala!!! *kade*
VastaaPoistaIhanat värit ja koko kokonaisuus!
Kaunis sivu, koskettava teksti, hieno käsiala. Asettelu ja värit myös minun mieleen.
VastaaPoistaTykkään kovasti! Värimaailma on kaunis, teksti puhutteleva ja asettelu harmoninen.
VastaaPoistaMinäkin tykkään hirmusti. Ihanaa, kun et sensuroinut muuta kuin kasvot, tällaiset ajatuksia herättävät sivut on niin mun mieleeni. Sivussa ihanaa on myös asettelu ja värit.
VastaaPoistaTosi kiva sivu! Ihanat värit... minä se aina tykkään vihreästä.. ja lehdistä :)
VastaaPoistaVoi miten ihana teksti,ihan kyyneleet nousi silmiin kun tuon luin..tosi koskettava. kaunis sivu kokonaisuudessaan.
VastaaPoistaT:Minna
Kaunis sivu ja kosketti minua erityisesti aiheensa vuoksi,olen kokenut saman ja kesäkuun alussa menettänyt isäni, muistot ja niiden skräppääminen lohduttaa,eikö?
VastaaPoistaKaunis tasapainoinen sivu, sovussa itsensä kanssa kuten tekstin perusteella sinäkin. Kiva kun jaoit tekstin, vaikka se niin henkilökohtainen onkin!
VastaaPoistaKiitos kommenteista, ne lämmittää aina mieltä.
VastaaPoistaSirppis: Otan osaa. Meillä vielä elämä jatkuu ja olen kiitollinen, että vielä voin nauttia isäni seurasta. Voi olla, että vielä kauankin, mutta hyvää tekee pysähtyä välillä, koskaan kun ei tiedä, milloin kuolema kolkuttaa ovea. Siis itse kunkin ovea. Siispä välittäkäähän toisistanne!
Sannika: Kiitos, heh, en nyt tasapainosta tiiä, mutta ei tässä oikein muutakaan voi. Maailmaa en ehkä pysty muuttamaan, mutta itseäni voin.