Mulla on ollu mielessä tehä minialbumi Lintusen leluista. Tän kertainen inspis inspiroi niin kovasti, että ihan aloitin albumin teon. Osallistun tällä sivulla (tossa pilven päällä ois oiva paikka otsikolle, mutten nyt laittanu vielä mittää):
Ei meillä ihan äänettömiä olla. Mutta mieluummin Lintunen saa tehä ääniä itse soittimilla kuin napista painamalla. Kyllä meillä musiikkiakin päivittäin kuunnellaan ja tanssitaan. Mutta tv:tä Lintunen ei tuijota, kun meillä ei sellaista ole. Mahdollista olisi seurata tietokoneelta piirrettynä, mutta kun kokeiltiin, niin neiti viihtyi Tao taon äärellä noin puoli minuuttia. Joo, tiedän, että koittaa aika jolloin Lintunen huomaa maailman menon ja kaikki vanhempien mielestä kamalat, ylikansalliset (kuten disney), heti hajoavat, sieluttomat, äänekkäät ja valoa vilkkuvat lelut. Mutta nyt näin. Tästä aiheesta voisin paasata vaikka romaanin verran! Ja tämähän oli vain meiän vanhempien mielipide, älkää vain ottako itseenne.Tässä ihan alkua. (kansikin on ihan kesken vielä, otsikoksi tulee joko lelumaailma tai pieni lelukirja tms.)
Heips! Huomasin, että osallistuit Riikan lorukorttivaihtoon. Jos kiinnostaa osallistua toiseenkin, niin sellainen löytyy osoitteesta: http://outinonnenkipinoita.blogspot.com/2010/06/lorukorttivaihto.html
VastaaPoistaTykkään haastesivusta kovasti: ihanaa vanhahtavaa fiilistä lelujen lisäksi papereissa, väreissä, valokuvassa...
VastaaPoistaTuo vihreä väri: 70-luku minulle tulee ajatuksiini. Ja punavalkoinen kolmipyörä!
VastaaPoistaTästä tykkään tosi paljon! Värit, kirjaintarrat, luukut ja pilvi& aurinko sopivat kuin nenä päähän :) Myös ajatus kestävistä ja kehittävistä leluista on kunnioitettava, toivottavasti sitä pystytte toteuttamaan niin pitkälle kuin mahdollista!
VastaaPoista