Kauas pilvet karkaavat

No ei kovin kauas, ihan esikoisen sängylle vaan. Joskus kesällä ompelukone majaili esillä jokunen tovi ja sain sitten päähäni kuluneen idean ommella vanhasta tyynynpäällisestä pilven. Suunnittelin käyttäväni vaikka mitä kivaa sinikuvioista kangasta, mutta esikoinen totesi, että tietysti sen pitää olla valkoinen. Aivan, loogista! Höppä-äiti kun muuta mietti. Kaavat ihan omasta päästä.

Mulla olisi muuten kasa valmiita kortteja päivittämättä. Niitä ei ole vielä kuvattunakaan. Ehkä jään oottamaan parempaa päivänvaloa.

pskis #111

Tällä kertaa pskiksessa oli reseptinä 2 kukkaa, 2 perhosta ja 2 paperia. Aattelin osallistua tällä vähän imelällä kortilla. Kortista löytyy taustalla oleva baby-paperi, sen päällä magnolia-sarjan ruutupaperia ikään kuin kehyksenä, kaksi paperikukkaakin löytyy ja perhosia on 2 päällekäin. Sydämessä paaaljon kimalleliimaa ja koko kortissa suihkaisu glimmer mistiä. Mutta sehän ei tietenkään näy. Vielä kun osaisi ottaa kunnon kuvan joskus.

Anski arpoo

Kattokaas mitä namusia Anski arpookaan. Mulla ainakin saattas olla käyttöä noille.

Mitä mää oikein aattelin?

Torstai-illan skräppäyspuuskasta pari sivua.

Kävin läpi Lauralta saamiani tekstitarroja, joita on muuten aikamoinen pino. Sieltä silimään osu tän hetkiseen olotilaan sopivia lauseita. Tein pikaterapiasivun itelleni. Paperi echo parkia, tarrat siis Lauralta. Saattas sopia jokin koristuskin, mutta mietitään sitä myöhemmin. Jaahas ja kuva on skannattu vinoon.


Lueskelin anopilta saadusta kodin kuvalehdestä kirjailija Kirsti Mannisen haastattelua ja tietyt lauseet upposi minuun ihan täysillä. Pitihän niistä sanoista tehä ihan sivukin ja oma mies pääsi pääosaan hullulla pepsodent-"hymyllään".


Paperikin oli osuva "the boyfriend". Nyt vähän harmittaa, että puolitin sen, koska A4-koossa paperista olisi näkynyt vähän enemmän. Näillä eväillä nyt mentiin. Tekstitarrat on Lauralta ja tuo "14v." on AC-tarroja. Kynällä tein niihin viivoja korostukseksi. Leikkasin paperista kohilleen osuneen nuolen tuon tarinointikortin päälle. Tarinointikortti on Project Lifen tyhjiä kortteja.

inspistä

Eilen tuli skräpättyä 5 sivun verran, kun tilaisuus tuli ja inspiraatio iski. Päätin jopa osallistua pitkästä aikaa inspikseenkin. Mun supersankari on ehdottomasti oma äiti. Oon selviytynyt hyvin monesta tilanteesta äipän avulla ja tein sivun yhdestä äipän neuvosta "kaikki järjestyy". Siihen samaan alan pikkuhiljaa itsekin uskomaan, vaikka aina se ei ole helppoa, varsinkaan kahden alle 3 vuotiaan lapsen kanssa :) Jos äiti näkisi tämän sivun, reaktiona olisi ihan varmasti kädellä huiskaisu ja tuhahdus ja lause "vai supersankari, ehei...". Aika vaatimaton supersankari.

(klikkaa kuvaa isommaksi)

Puolitin life is good-sarjan paperin, leikkasin siihen pienen aukon valokuvalle ja ruutupaperille, joka on kaiveltu jämälootasta. Käytetty paria aakkostarraa ja loput vedelty ihan omin käsin. Oikea alakulma kaipaa koristusta, mutta se jäi vielä mietinnän alle, nyt kun ei sattunu silmään mitään sopivaa.

Wc-kyltti

Vessan ovessa oli niin ruma reikä/tarra läntti, että se vaati jotain "kaunistusta". Kaivoin muuttolaatikoista sen verran askartelukamoja, että sain aikaan tämän kyltin:

Ja tämänhän olen saanut aikaiseksi jo joskus viime kuun alussa. Kahta eri paperia jämäloootasta ja tuollaset pahvikehykset. Ei muuta.

Täällä taasen

Hiljaista on täällä blogissa taas ollut. Muttei meijän elämässä. Takana muuttoa, pihan raivausta, reissu häihin, nimenantojuhlat, tuparit ja paaaaaaaaaaaaaljon jätskiä tietenkin. Eihän sitä tahmatassuna voi näperrellä mitään! Luulen, että ihan pian tässä intoudun näpertelemään enemmänkin, kunhan sortumisvaarahuone (=vaatehuone) on paremmin järjestetty ja löydän kaikki askartelukamat.

Muuton jälkeen en ole askarrellu wc-kylttiä enempää, kun on vielä laatikoitakin purkamatta. Ompelukoneen kaivoin pakon edestä, kun piti verhoja ommella, muuta kivempaa ompelusta en ole ehtiny saada aikaiseksi, vaikka mielessä pyörii vaikka mitä. Nytkin kaivoin vain aiemmin tehtyjä juttuja, jotka on jääny esittelemättä. Tässäpä näitä: Synttärikortti ystävälle. Muuton tohinassa kahden alle 3-vuotiaan tyttösten kaa kiireesti vaan. Valmiiksi väritetty leimakuva, pari palaa paperia jämälootasta, kirjaimia ja leikkurilla pari kukkaa ja helmet keskelle. Jotain olotilastani kertoo se, että kortin saanut kiitteli kortista ja ilmoitti, että varmaan tarkoitin synttäreitä. Olin onnitellut nimppareitten johdosta. Hm...

Sitten vähän skräppäystäkin edellisessä kämpässä joskus kesäkuun alussa.
Hyvin on kuopus ottanut uuden perheenjäsenen, pikkusiskonsa, vastaan. Tämä kuva on tilanteesta, jolloin pikkusiskon lähellä olo oli vielä uutta ja kuopus vähän aristellen meni viekkuun. Kuopuksen katse (jota hieman sumensin) antoi idean skräpätä tästä aiheesta. Rakkautta riittää molemmille. Ihan hirmusti.