Kortti 2 vuotiaalle

Todella pitkästä aikaa tuli luvattua työkaverille kortti. Tuntuu, että kortteilu on ollut pitemmän aikaa jäissä ja olenkin antanut lapsilleni vapaat kädet ja pääsyn askartelukaapilleni. Nyt kun korttia väsäsin, tajusin, että monet jujut ovat päässeetkin lasten askartelun myötä loppumaan, kuten teipit, korttipohjat ja sen sellaiset. Tyytyväinen olen ollut siihen, että lapset ovat käyttäneet papereita, jotka eivät enää itseäni puhuttele.

Tuollaisen doodle-kortin sain kuitenkin aikaan vaikka luomisen tuska oli melkoinen. Näköjään taidot alkavat olla ruosteessa. Pitäisiköhän asialle tehdä jotain? Alkava syksy on taas mulle uuden alku ja kaiken luovuuden räjähtämistä käsiin, joten sitä myöten onkin pää täynnä ideoita. Pohdin tätä blogiakin ja voi olla, että muutoksen tuulet alkavat puhallella täälläkin.

Olen kodin järjestämisen kurssin myötä alkanut saamaan kotia kuntoon (käsillä tekemistä sekin, eikö vain?) ja nyt on aika katsoa peiliin ja koittaa saada myös itseäni kuntoon. Siksi teen tässä kuussa treffit personal trainerin kanssa. Sitten minullakin on oma persetreenaaja. (Eikös se vasta olekin käsillä tekemistä?) Niin, tätä olenkin kovasti pähkäillyt, jotta jatkaako tänne uusien asioiden tiimoilta, vai perustaakko uusi blogi niitä varten ja säilyttää tämä vain pelkkänä näpertelyblogina. Toisaalta nuo lasken itse käsillä tekemiseksi ja aikomiseksi, joten vaikka uudet aiheet tänne ilmestyisivätkin, niin
teemana olisi siis edelleen käsillä tekeminen. Hm, hauduttelen tätä asiaa vielä hetken.