Uhma

Tuli hankittua pari skräppäyskirjaa huutonetistä jumitusta poistamaan. Jumitus saikin kyytiä ainakin yhen leiskan verran. Toisesta kirjasta kekkasin kokeilla otsikointia maaliroiskeiden avulla. Ensin liimailin kirjaimia taustaan ja roiskuttelin reilusti maalia. Kirjaimet toimi siis sabluunoina. Revin kirjaimia irti maalin ollessa märkää (malttamattomana tietenkin), joten maalihan levisi vähän miten sattuu. Empä lannistunut, vaan korostin hieman kirjainten reunoja valkealla kynällä. Mies sai selvää otsikosta, joten olin tulokseen tyytyväinen :)

Roiskeinen otsikko sopii hyvin aiheeseen. Rakas esikoinen, josta otettu mustavalkoinen kuva on ihanan heilahtanut ja katsekin oli sopivan tuima, on ihanan kolmivuotiaan uhman vallassa. Tahtomista, valinnan vaikeutta, liian isoja juttuja, siitähän tämä leiska kertoo.

Sillä aikaa kun roiskin maalia, esikoinen askarteli omiaan. Pähkäilin, että mitä ihmettä laitan tähän leiskaan koristeeksi. Sanoin sen ihan ääneen, jolloin esikoinen ojensi itse lävistettyjä ja väritettyjä perhosia ja tokaisi "ottaihitko viihi näitä?". Ja minähän otin kaikki viisi oikein sopivan väristä perhosta lentelemään mukaan. Ihanaa, kun on pikku askarteluapuri<3 On muuten iso kasa vaikka minkä väristä perhosta oottamassa seuraavia projekteja.