Kuukausi-inspis

Päätin ensimmäistä kertaa osallistua Kuukauden kisaan. Haaste kuului näin: Toteuta johonkin juhlaan tai tapahtumaan kattauksessa hyödynnettävää skräpättyä materiaalia. Se voi olla mitä tahansa, mikä sopii kokonaisuuteen ja mikä voidaan laskea skräppäykseksi (valokuvia ja hieman tekstiä, koristeita, muistoja jne.). Laminoidut pöytätabletit, personoidut juomapullojen etiketit, kankaiset lautasliinat (esimerkiksi kankaalle tulostetut, tietokoneella toteutetut skräppäystyöt) tai mitä tahansa muuta keksitkin. • työn tulee soveltua pöytäkattaukseen tai esim. noutopöytään • työ tulee toteuttaa siten, että se kestää sille tarkoitetussa ympäristössä • toteutustavasta huolimatta työssä tulee olla skräppäyksen tunnusmerkit • tarinan ei tarvitse olla pitkä, mutta sellainen tulee löytyä työstä • toteutustapa muuten vapaa Vaikka työn laajuutta ei tällä kertaa tarkemmin määritellä, tulee työn olla selkeästi suuritöisempi kuin normaaliin viikkohaasteeseen osallistuvan työn. Voittajatyön valintaan vaikuttavat mm. kekseliäisyys, kattaustarkoitukseen soveltuvuus, rohkeat ja erilaiset ratkaisut sekä käytännöllisyys ja kestävyys.

Juhlia ei ole just nyt, joten meinasin jättää koko haasteen väliin. Sitten tuli mieleen, että voihan sitä etukäteen kehitellä jotain. Syksyllä on Lintusen 2-vuotispäivä ja juhlahumussa mukana on lähinnä isovanhempia ja kummeja. Siksi en kauheasti revitellyt, vaan lähinnä hempeilin. Osallistun kisaan seuraavalla lautasliinalla: Liina on skannattu ja värit vähän vääristyneitä (näyttää kumman läikikkäältä, vaikkei sitä ole), mutta josko siitä ajatuksen saisi, millainen liinasta tuli. Ylhäällä vasemmalla lukee tyttären koko nimi, mutten halunnut sitä tässä julkistaa, siksi suttasin sen kohdan. Jos voittajatyön valitsijaa tämä häiritsee, niin sähköpostitse saa kyllä sensuroimattoman version.

Liina tehty vanhasta, mutta puhtaasta puuvillaisesta tyynyliinasta, kuva, tekstit ja tähdet tulostettu siirtopaperille ja silitetty kankaaseen. Skräppäyksestä tuttua ricrac-nauhaa ompelin alaosaan tarkoituksella vähän vinoon ja reunoja koristelin suoralla ompeleella ja siksakilla.
Liinan sidon ricrac-nauhalla, jonka päälle on liimattu pahvista ja sinisestä paperista itse tehty tähti, jonka päällä on nappi. Tuo "servettirengas" on sen verran löysä, että on helppo vetää pois, mutta kestävä, ei hajoa käsiin.

Tässä yksityiskohta tähdestä: Vaikka päältä siksakit ja muut ompeleet ovat silmiin pistävän väriset (ruskeat), niin käytin alalankana valkoista, jotta tausta on siisti: Harkitsin vuorittamista, mutta servetistä olisi tullut liian tönkkö.

Liina on luonteva osa kattausta, käytännöllinen, kestää konepesua, on kierrätysmateriaalia, servettirengas kestää, vaikka on hentoisen näköinen. Jos liina pysyy kovin tahrattomana, voi sitä kierrättää edelleen vaikkapa ompelemalla se tyynyyn tai kassiin. Niissä se on ajaton "koriste". Kokemusta siirtokuvistakin on, ne on kestänyt ainakin tähän mennessä hyvin konepesua. Tarinaa työstä löytyy runon verran ja muita skräppäyselementtejä ovat: ompeleet, tähtikoristeet, nappi, nauha ja valokuva.

(taistelin jonkun aikaa kirjasimen koon kanssa, en saa tätä tarpeeksi isoksi, pahoittelut)