Ompelusta ja muuta näpertelyä

Meni vähän viimetinkaan keittiön jouluverhojen metsästys. Nyt sain kuitenkin aikaa käydä etsimässä sopivaa vaihtoehtoa, kun en netistäkään löytänyt mieluista. Eurokankaasta mukaan lähti maalaismaisemakangasta, josta surautin kapan näkösuojaksi keitiöön.

Mietin kauan kaupassa, että joko tää on tositositosi hieno tai sitten kotona vaan ihmettelen, että mitä tulikaan ostettua. Nimittäin lähdin hakemaan punaista pellavaa. Ostin kuitenkin ja kotona päädyin oitis tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon. Ihanan raikas ja vanhanaikainen. Koko ajan sitä tiirailee, näkyykö tonttuja, mutta kankaassa on ihan muuta kuitenkin: hevonen rekineen, havunoksia, tilhjä, punatulkkuja (tai talitinttejä?), latoja, särentäaitaa, "bambeja", latu...Tykkään täysillä! Verhohan ei pääse kuvassa yhtään oikeuksiinsa, mutta kun nuo päättäväiset tontut halusivat tulla väkisin kuvaan...

Joulu meillä alkaa näkyä pikkuhiljaa, aina välillä lisäilen jotain, ei liikaa kerralla. Päivä kaverin luona maalla muutama viikko sitten oli tosi inspiroiva. Tarkoitus oli, että parivuotiaat tyttöset pääsevät leikkimään keskenään. Kyllähän he pääsivätkin, mutta taisivat vähän ihmetellä, kun äitit rämpi ojan pohjissa ja keräili mustikanvarpuja ja ruostunutta piikkilankaa, hehe. Mustikanvarpuja keräiltiin hyvällä omalla tunnolla, ei niistä kukaan autotien reunasta mustikoita kerää. Kimpun laitoin vanhaaan lasipurkkiin, jonkalaisia tongin monta sukulaisen kätköistä taannoin. Oksiin tökin sinne tänne kirkkaita muovihelmiä, jotain tiimarista vuosia sitten ostettuja.

Samana iltana viimeinkin sain idean tyhjän kranssin koristuksista, kiitos tuon reissun. Pujottelin ohueen rautalankaan sinne tänne muovihelmiä ja nappeja. Keskelle pääsi roikkumaan iso "kristalli".

Ja eteiseen pääsi toissa (?) vuonna tehty posti"loota" joulupostille. Tiimarin paksun A4 kokoisen huovan vaan ompelin käsin pussukaksi ja etin nappivarastosta napit. Vähän kirjailua, siinä se. Tykkään edelleen. Bambin malli on sassan paperista ja leikattu valkeasta huovasta. Pussukan laitoin tuollaisen mietelause/runo tauluun roikkumaan.


Ja tehdään tästä nyt kilometripostaus, jota kukaan ei jaksa lukea, niin tämä otus on jäänyt esittelemättä. Askarreltiin Lintusen kanssa jo marraskuun puolella pöllönen Lintusen huoneeseen. Hankala otus kuvata. Tuli tehtyä niin ohkasesta paperista, että kun sopiva hetki koittaa, niin teen kaksinkertaisen siitä.