Inspis #98

Inspis lähenee sadannetta haastetta uhkaavasti! Tällä kertaa reseptinä oli idoleita ja fanitusta. Helppo nakki, mietin vain hetkisen aihetta. Kaikki mikä liittyy telkkariin oli helppo sulkea pois, koska en ole omistanut töllöä varmaan viiteen vuoteen. Ajattelin sitten lempparikirjailijoitani Coelhoa ja de Melloa, mutten saanut mitään ytimekästä aikaan. Sitten muistin olevani virallinen AL-fani (heh...) ja tällainen sivusta tuli:



(pahoittelen kuvan huonoa laatua, kuvattu keskellä yötä pikaisesti ennen kameran akun loppumista)


Kirjeet, "pinssi" ja jäsenkortti on pyöriny päiväkirjojen välissä ja nyt ne sai uuden pysyvän kodin. Värimaailma ja revitty/rutistettu musta kartonki lähti AL:n nettisivuista, joilla kävin vierailemassa muuten ihan ensimmäistä kertaa! Pinssi ja kortti on itse pahville liimattu, kuten Sipe käski tehä. Vasemmassa laidassa olevat Pörinä, Surina, Horina ja Plörinä ovat poikien piirtämiä koristuksia kirjeen reunaan. Koitin omin käsin ne ikuistaa tuonne laitaan. Musta pahvi toimii taskuna kirjeille ja nimmareille. Tässä taskun sisältöä:




Lapsuuden naapurillani on puolet kirjeistä, joten valitettavasti tässä ei ole kaikki. Nykyään huvittaa tuo Ps. kirjoitus: "Voisitteko millään lähettää postimerkin kirjeen mukana, koska muuten AL menee konkurssiin ja me ei haluta konkurssiin, koska meistä on tosi ihana juttu tämä clubi" Taitaa pojilla mennä nykyään vähän paremmin?!

-vähän pinkkiä maaliroisketta
-kirjaimet AC chit chat
-"never forget this"-nuolitarra DaisyD´s Baby girl arrows
-AL-kuva alunperin Suosikin lehtikuva. Se majaili päiväkirjan sivulla, josta sen skannasin harmaana. Tulostettu tavan paperille.

Aihe oli mukava! Luulen, että myöhemmin mm. Tiamat, Coelho ja de Mello saavat omat sivunsa.

Jotta ei tarvitsisi suurennuslasin kanssa tarinointia lukea, teksti mennee näin:

"Musta tuli aika hassulla tavalla Apulanta-”fani”. Kaikki lähti liikkeelle Suosikin kirjeenvaihtopalstalta. Mulle tuli teininä joskus 90-luvun alussa Suosikki-lehti ja se tuli luettua tosi tarkkaan naapurin *** kanssa. Eräskin kerta käytiin läpi joka ikinen ilmoitus kirjeenvaihtopalstalta. Yksi oli ylitse muiden. Se alkoi jotensakin näin: ”Hei! Olemme Apulanta-yhtye ja etsimme faneja...” Me revettiin samantien nauramaan. Kuinka jollakin bändillä voi olla noin hölömö nimi ja ne on vielä niin epätoivoisia, että ettii faneja Suosikin kautta. Me tietysti kirjotettiin heti takaisin Heinolaan ja naureskeltiin, että oltiin varmaan ekat ja ainoat ”fanit”. Kummastus oli suuri kun kirjeitä alkoikin tulemaan takaisin. Ne vastas (ihan käsin kirjoittaen) ja kirjoitteli vielä senkin jälkeen muutaman kirjeen verran. Kaikista eniten hämmästyttiin sitä että ”fun club”-korttiin oli merkitty faninumeroksi 166. Että niinkö monta fania niillä jo onkin?! No, aateltiin, että ne on vaan heittäny jonkun luvun, ei niitä faneja oikeasti noin monta voi olla. Hauskinta koko hommassa oli se, ettei yhtään tiietty millasta musiikkia nämä pojjaat soittelivat. Ei ollut siihen aikaan nettiä, josta etsiä. Kirjeenvaihtoystäväni *** sitten joskus myöhemmin lähetti miulle c-kasetin, johon oli nauhoittanut muutaman Apulannan sen aikuisen biisin. Ja nehän kuulosti hyvältä. Meni noin 10 vuotta kun ostin ekan käytetyn cd:n divarista ja sen jälkeen on tullut hankittua uusimmat levyt. Tykkäsin aikanaan tosi paljon Apulannasta. Nykyään se ei niin hyvin kolahda enää, mutta silti olen levyt hankkinut. Täytyyhän sitä olla mitä ”fanittaa”! 03/10"