Elon merkkejä

                                                             (kuva on veljeni ottama)
 
On ollut muutosta ja muuttoa. Alusta aloittamista. Harkitsin täältäkin muuttoa toisaalle. Harkitsen sitä yhä. Luulen kuitenkin, että pikku hiljaa täällä tai sitten siellä muualla alkaa näkyä elon merkkejä. Ei ole mitään kiirettä. Tuumailen ja suunnittelen. Asiat järjestyvät kyllä. Kerron sitten, kun on sen aika. Lopettaa en aio, me nähdään vielä!

Puutarhuri

Skräppäily on jäänyt valitettavan vähälle. Onnekseni muutama päivä sitten sain vapaaillan, yön ja aamun, joten tein mitä lystäsi. Kesäinen sivuhan siitä syntyi. Esikoinen kesällä 2010 kastelupuuhissaan. Intoa siihen puuhaan on vieläkin niin paljon, että on vain hyvä, ettei meillä ole kuin yksi viherkasvi. Taustan sotkin maaleilla jo joskus aiemmin. Nyt lisäsin vain kuvat, teippejä, otsikon, lintutarran ja pienen pätkän pinkkiä dymonauhaa. Ai niin ja hieman saksen kärjillä vetelin kuville kehyksiä.

Kirpparilta pelastettua

Ensin huomasin sen paikallisen kirpparin ikkunassa. Seuraavana arkipäivänä kävin sitä hypistelemässä. Ja kun se ei ollut reilussa viikossa hävinnyt ikkunasta mihinkään, kävin sen pelastamassa itselleni. Ja jos en olisi pelastanut sitä, äitini olisi kuulemma käynyt sen mulle ostamassa. Olikin käynyt sitä etsimässä, mutta minä ehdin ensin :)

Se on tuo Oiva Toikan Kastehelmi kääntömaljakko. Samanlainen mutta tumman vihreä on majaillut mökillä aina maljakkona ja vasta kirpparilla mulle selvisi, että sitä voi pitää kynttilänjalkanakin. Meillä se saakin toimia kynttilänjalkana kukittomina aikoina.

Kuopuksen synttärikutsut

Kuopuksen 1-vuotispäivä lähestyy ja olihan se kahdelle pikkukaverille tehtävä kutsut esikoisen kanssa. Kivaa kutsujen teko olikin ja 3,5 vuotiaan keskittyminen tähän projektiin uskomattoman hyvä. Tiimarin valmiiseen korttipohjaan esikoinen kirjoitti "kutsu" ja mä tuputtelin valkoista mustetta reunoille. Liimattiin yhdessä viirinauha ja esikoinen väritti jokaisen lipun. Mä vielä suomensin tekstin viiriin. Esikoinen lätki eläintarrat pitelemään viirinauhaa. Ja voi, miten tarkkoja oltiin sienen kanssa. Sen kuului olla just noin, ettei s-kirjain lähde lentoon!

Teippailua

Jep, täälläkin on tullut jokunen aika sitten kasvatettua teippivarastoa tälläisella teippitornilla. Näitä ja entisiä teippejä on tullut käytettyä korttiin, muutamaan skräppisivuun ja olempa päällystänyt esikoisen huoneen valonkatkaisijankin tuolla keltaisella teipillä.On niitä teippejä muutkin käyttäneet. Esikoinen maalasi ison pahvimunan ja koristeli sen höyhenin ja teipein. Ihanan pirtsakka tuli.

Kevättä ilmassa

Vaikka lunta on vielä ihan liikaa, niin lisääntyneen valon ja lähestyvän pääsiäisen myötä on tullut into näperrellä esikoisen kanssa vähän pääsiäiskoristuksia. Laitettiin grillitikun päähän munaset ja kaivettiin isin maalivarastoista vähän värejä.

Sillä välin kun esikoinen maalaili munia, minä huovutin keltaista villaa styroksikranssiin. Yhdessä liimailtiin tiimarin värillisiä ministyroksipalluroita vähän sinne ja tänne.

Ja suklaamunien suhteen täällä on otettu varaslähtö. Tuli hyötykäytettyä yllätyspalluratkin tipujen ja pupujen muodossa. Itse tein tipun ja esikoinen taiteili pupun. Sen nimi on Hupu Tupuna, eh. Harmi ettei tullu otettua kuvaa pupun hännästä, se on aika söpö.

Pipopäät

Esikoinen ilmoitti, että parin nuken päätä palentaa, joten olihan niiden saatava talvipipot päähän. Langanjämistä syntyi muhkeat pipot. Keltainen on Novitan Keloa ja sininen taitaa olla Novitan Tempoa. Nyt nuket taitavat kaivata villapukuja, lapasia ja sukkia...


Neuloin vielä itelleni seiskaveikasta tupsupipon. Ohjeena oli Kotivinkin pipokisan voittajamalli.