Betonibileet

 Ennen kynttilöiden valamista samaisen näpertelijäystävän kanssa meillä oli betonibileet kera hänen siskonsa. Se oli silloin, kun puissa ja puskissa oli vielä lehtiä. Kaikenlaista kokeiltiin. Mun tuotokseksi jäi pari kynttilänjalkaa ruokaöljypulloa muottina käyttäen, yksi raparperin lehti, pari vaahteranlehteä, joukko silikonisella jääpalamuotilla tehtyjä sydämiä ja ankkoja ja muutama pyöreään metalliseen grillialustaan valettua laattaa. Ja suurimmasta osasta otetut kuvat majailevat tietenkin tällä hetkellä puhelimessa. Tässä siis vain ne tuikku ööö, kupit? (Ehkä erikoisin muotti oli kaverilla: pienet kumisaappaat! Harmi kun ei niitä tullut kuvattua. )

Peltipurkkikynttilöitä

Nyt on kova kysyntä peltipurkeille. (Harmi, kun tulee syötyä niin harvoin mitään, mikä lilluisi peltipurkissa.) Edellisessä postauksessa maalailin isoja kurkkupurkkeja, mutta pienet ananas- ja herkkusienipurkit saivat uuden elämän kynttilöiden kotina.

Kaverin kanssa vietettiin lämmin ilta sulattelemalla puuhellalla kynttilän pätkiä ja jämiä. Valettiin niistä sitten uusia kynttilöitä. Muutaman kynttilän valoin vanhoihin kahvikuppeihin ja loput pääsi peltipurkkeihin ja maitopurkkiin. Kierrätyksen kierrätystä siis. Ihanan värisiä tuli, kun lajiteltiin sävyttäin jämät. Jostain syystä olen unohtanut kuvata ne ihanat kupposet, mutta tässä peltipurkkitrio:

Päällystin purkit skräppipapereitten jämillä. Tuo ruskea kynttilä jopa tuoksuu kahville. Taisi olla joku tuoksukynttilän jämä seoksessa mukana.  Mietin vielä jätänkö purkit tuollaisiksi vai lisäänkö ympärille nauhaa.



Tarkoitus oli tehdä näistä lahjakynttilöitä, mutta kuinkas kävikään. En raaski luopua yhdestäkään näistä! Onneksi kynttilöitä tehään vielä uus satsi ennen joulua. Jospa sitten uskaltais luopua jostakin.

Peltipurkkien uusi elämä

 

Spraymaalasin pari isoa kurkkupurkkia mattamustalla ja tyttären tupperin aakkossabluunan (eka sabluuna joka käteen osui) avulla maalailin valkoisella tekstit. Nyt kelpaa viskellä metalli- ja lasijätteet omiin purkkeihin. Tuosta pienemmästä hernaripurkista tuli oiva kynäpurkki. Kunhan tulee syötyä hernaria taas lisää, niin pikkuroskiksellekin olisi kirjoituslipastossa paikka. Kierrätystä, mukavan näköistä ja halpaa!

Pari kanaverkkokranssia

Kaverin vinkistä ylimääräiselle kanaverkolle tuli käyttöä kranssien myötä. Väänsin pari kranssia, joista ensimmäiseen tuli kanaverkon sisälle koivun risuja. Risuja ei ollu enempää, joten kovin paksua kranssista ei tullut, mutta ympärysmitaltaan ihan mukavan kokoinen. Koristeeksi asettelin nipun ruskan värisiä mustikan varpuja ja käppyräistä tuohta, jonka sidoin harmaalla huopalangalla. Olisin laittanut niininarua, mutta se kerä taitaa olla paikassa nimeltä Jemma. Missä lie.

Toisen kranssin tein yksinkertaisesti tunkemalla eri värisiä sammalnippuja kanaverkon sisälle. En osannut päättää tarvitseeko se mitään koristusta. Tuolla se on seinällä on köllötellyt jo viikkoja ilman koristeita. Ehkä se ei vaan tartte mitään.

Ällistys sentään

Eipä sittenkään tyssännyt. Samainen neito, joka hajotti kamerani, kaivoi tänään taas sen samaisen  kameran laatikosta ja painoi jotakin nappulaa, josta kuvien selaussysteemi yllättäen aukeni. Hihkuen riemusta nappasin kameran pikkuisen kädestä ja samantien siirsin kuvat kamerasta koneelle. Kiitin ja ylistin (ja lohdutinkin vähän) hämmästynyttä kuopusta, miten upeasti neiti pelasti kuvat. Kokeilin kuvien siirron jälkeen josko ite kamera aukeaisi ja sais otettua kuviakin. Ei auennut ei. Annoin sitten neitin leikkiä kameralla vapaasti. Neiti heitteli sitä urakalla seinään ja vitsailtiin, että nyt se kamera varmaan toimii. Vitsillä kokeilin ja sehän toimi!! Sai otettua kuviakin. Mutta eihän se estä tilaamasta uutta  parempaa kameraa, eihän?

Höh.

Tähänkö tämä nyt taas tyssäsi. Kuopus on kova nappaamaan tavaroita, joita ei tietenkään saisi ottaa, kuten kamera. Ja sitten kun äiti huomaa luvattomat teot, tavarat -kuten kamera- paiskataan salamannopeasti ja täysillä lattialle. Nyt ei sitten kamera mene millään päälle. Eikä niitä kuvia tietenkään saa otettua. Eikä siirrettyä tänne millään tavalla. Pöh...

Tästä kasasta se lähti

Tämänkin postauksen olisi voinut tehdä silloin, kun se oli ajankohtaisempi. Kaveri toi tuollaisia pikkuruisia (ja pahanmakuisia) kurkkuja joskus elokuun puolella muistaakseni. Siitä se syksyilyinnostus taas alkoi ja heti piti rynniä varastoon kaivelemaan kaikkea syksyistä. Lyhtyjä ja sen semmoista. Noista kurkuista tein sitten pikasesti kranssin, johon lykkäsin pienen kastelukannun. Syksyn edetessä kranssi sai lisäystä pihlajanmarjoista ja ruusunmarjoista. Nythän tuo viritelmä on jo mennyttä ja tilalle on tullut vaikka mitä. Jospa ennen joulua saisi kaikki muut syksyiset jutut lisättyä tänne :)